Olen viime päivät ottanut kierroksia Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan 30.5. uutisoidusta päätöksestä lakkauttaa Auroran päivystys ja ohjata psykiatriset potilaat Haartmanin ja Malmin somaattiseen päivystykseen jo marras-joulukuussa.
Tämä teksti on pitkä. Tässä tiivistelmä: Helsingin sosiaali- ja terveyslauta Auroran psykiatrian päivystyksen lopetuksesta päätettyään ja siitä tiedottaessaan julkaisi helsinkiläisille tammikuussa 2014 kokouksesta päätöstiedotteen, jossa ei sanottu, että Auroran päivystys sulkee ovensa ja psykiatrinen päivystys siirretään kokonaan somaattisten päivystysten yhteyteen Haartmaniin ja Malmille.
Päätöksen seuraukset huolestuttavat minua ja ilokseni ne ovat huolestuttaneet muitakin kaupunkilaisia, jopa siinä määrin, että tämä on uutisoitu. Päätöksen hinta voi nousta niin korkeaksi, että joku maksaa siitä hengellään - joko psykiatrinen potilas tai joku sivullinen. En totea tätä hakeakseni sensaatiota tai vedotakseni tunteisiin. Tämä on tosiasia, ja koska tämä on tosiasia, jonkun pitää sanoa se ääneen. Vähemmän draamattiset seuraukset toteutuvat varmasti. Sulkemalla tuttu paikka, jonne psyykkisessä kriisissä oleva helsinkiläinen voi hakeutua, suljetaan paikka, jonne apua tarvitseva uskaltaa mennä.
On turhaa perustella päätöstä sillä, että psykiatristen potilaiden hoidon laatu paranee sen seurauksena, ellei lautakunta pysty todistamaan, että näin tapahtuu. Auroran päivystyksessä työskentelevät terveydenhoidon ammattilaiset, jotka ovat erikoistuneet auttamaan psykiatrisia potilaita. Auroran tilat ovat tarkoituksenmukaiset juuri psykiatristen potilaiden tarpeita ajatellen. Ne ovat turvalliset potilaille ja ne ovat turvalliset henkilökunnalle. Psykiatrinen päivystys kun eroaa somaattisesta päivystyksestä myös siksi, että kaikki eivät tule sinne vapaehtoisesti. Odotustilat ovat rauhalliset ja lääkärin kanssa keskustelemaan pääsee suhteellisen nopeasti. Psykiatrinen päivystys on paikka, jonne tuleva on yleensä kiireellisen hoidon tarpeessa ja siinä kunnossa, ettei pysty istumaan odotushuoneessa tuntikaupalla jonon hännillä ruuhkaisessa päivystyksessä. Psykiatriseen päivystykseen ei mennä siksi, että olo on hieman kehno. Sinne mennään siksi, että vointi on niin huono, että päivystykseen hakeutuva pelkää, että muuten lähtee järki taikka henki. Lautakunta ei ole kertonut, miten Haartmanin ja Malmin somaattisessa päivystyksessä aiotaan ottaa edellä olevat asiat huomioon vai otetaanko niitä. Siksi huoli lopettamisesta on aiheellinen ja ymmärrettävä.
Päätöstä ei tehty siksi, että lautakunnan jäsenet haluavat pitää parempaa huolta psyykkisesti sairaista ihmisistä. Lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) jopa sortuu logiikan kompasteluun puolustaessaan lakkautuspäätöstä Helsingin Sanomien haastattelussa 2.6. sillä, että "mielenterveysongelmista kärsivät tarvitsevat monesti apua myös muihinkin ongelmiinsa." Psykiatriset potilaat tarvitsevat psykiatriseen päivystykseen tullessaan apua psykiatrisiin ongelmiinsa. Päivystyksen tarkoitus on hoitaa akuutti hätä, joka ei voi odottaa seuraavaan arkiaamuun tai siihen, että saa yhteyden omaan hoitavaan henkilökuntaan, jos potilas on jo hoitosuhteessa. Sama pätee somaattiseen päivystykseen, siellä hoidetaan vain se, mikä on akuuttia. Päivystys ei ole paikka, jossa hoidetaan tai pitäisi hoitaa potilaan kaikki ongelmat olivatpa ne mitä laatua tahansa, joten puheenjohtajan vetoaminen tähän on virheellistä argumentointia.
Syitään huoleen päivystyksen lopettamisesta Aurorassa ovat tuoneet esille monet kuntalaiset verkossa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat 31.5. julkaisi mielenterveyspotilaan omaisen mielipidekirjoituksen aiheesta. Sosiaalisesta mediasta ovat lehdet poimineet ne muillekin luettavaksi, joten minun ei tarvitse syitä tässä yhteydessä käsitellä enempää. Se on jo saanut palstatilaa.
Tämä teksti on pitkä. Tässä tiivistelmä: Helsingin sosiaali- ja terveyslauta Auroran psykiatrian päivystyksen lopetuksesta päätettyään ja siitä tiedottaessaan julkaisi helsinkiläisille tammikuussa 2014 kokouksesta päätöstiedotteen, jossa ei sanottu, että Auroran päivystys sulkee ovensa ja psykiatrinen päivystys siirretään kokonaan somaattisten päivystysten yhteyteen Haartmaniin ja Malmille.
Päätöksen seuraukset huolestuttavat minua ja ilokseni ne ovat huolestuttaneet muitakin kaupunkilaisia, jopa siinä määrin, että tämä on uutisoitu. Päätöksen hinta voi nousta niin korkeaksi, että joku maksaa siitä hengellään - joko psykiatrinen potilas tai joku sivullinen. En totea tätä hakeakseni sensaatiota tai vedotakseni tunteisiin. Tämä on tosiasia, ja koska tämä on tosiasia, jonkun pitää sanoa se ääneen. Vähemmän draamattiset seuraukset toteutuvat varmasti. Sulkemalla tuttu paikka, jonne psyykkisessä kriisissä oleva helsinkiläinen voi hakeutua, suljetaan paikka, jonne apua tarvitseva uskaltaa mennä.
On turhaa perustella päätöstä sillä, että psykiatristen potilaiden hoidon laatu paranee sen seurauksena, ellei lautakunta pysty todistamaan, että näin tapahtuu. Auroran päivystyksessä työskentelevät terveydenhoidon ammattilaiset, jotka ovat erikoistuneet auttamaan psykiatrisia potilaita. Auroran tilat ovat tarkoituksenmukaiset juuri psykiatristen potilaiden tarpeita ajatellen. Ne ovat turvalliset potilaille ja ne ovat turvalliset henkilökunnalle. Psykiatrinen päivystys kun eroaa somaattisesta päivystyksestä myös siksi, että kaikki eivät tule sinne vapaehtoisesti. Odotustilat ovat rauhalliset ja lääkärin kanssa keskustelemaan pääsee suhteellisen nopeasti. Psykiatrinen päivystys on paikka, jonne tuleva on yleensä kiireellisen hoidon tarpeessa ja siinä kunnossa, ettei pysty istumaan odotushuoneessa tuntikaupalla jonon hännillä ruuhkaisessa päivystyksessä. Psykiatriseen päivystykseen ei mennä siksi, että olo on hieman kehno. Sinne mennään siksi, että vointi on niin huono, että päivystykseen hakeutuva pelkää, että muuten lähtee järki taikka henki. Lautakunta ei ole kertonut, miten Haartmanin ja Malmin somaattisessa päivystyksessä aiotaan ottaa edellä olevat asiat huomioon vai otetaanko niitä. Siksi huoli lopettamisesta on aiheellinen ja ymmärrettävä.
Päätöstä ei tehty siksi, että lautakunnan jäsenet haluavat pitää parempaa huolta psyykkisesti sairaista ihmisistä. Lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) jopa sortuu logiikan kompasteluun puolustaessaan lakkautuspäätöstä Helsingin Sanomien haastattelussa 2.6. sillä, että "mielenterveysongelmista kärsivät tarvitsevat monesti apua myös muihinkin ongelmiinsa." Psykiatriset potilaat tarvitsevat psykiatriseen päivystykseen tullessaan apua psykiatrisiin ongelmiinsa. Päivystyksen tarkoitus on hoitaa akuutti hätä, joka ei voi odottaa seuraavaan arkiaamuun tai siihen, että saa yhteyden omaan hoitavaan henkilökuntaan, jos potilas on jo hoitosuhteessa. Sama pätee somaattiseen päivystykseen, siellä hoidetaan vain se, mikä on akuuttia. Päivystys ei ole paikka, jossa hoidetaan tai pitäisi hoitaa potilaan kaikki ongelmat olivatpa ne mitä laatua tahansa, joten puheenjohtajan vetoaminen tähän on virheellistä argumentointia.
Syitään huoleen päivystyksen lopettamisesta Aurorassa ovat tuoneet esille monet kuntalaiset verkossa sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat 31.5. julkaisi mielenterveyspotilaan omaisen mielipidekirjoituksen aiheesta. Sosiaalisesta mediasta ovat lehdet poimineet ne muillekin luettavaksi, joten minun ei tarvitse syitä tässä yhteydessä käsitellä enempää. Se on jo saanut palstatilaa.
Auroran psykiatrian päivystyksen lopettaminen ei saa minua vetämään rantapallon kokoista hernettä nenään vain siksi, että se on kaupunkilaisten kannalta huono päätös. Täysin sietämättömäksi päätöksen tekee tapa, jolla se tehtiin: päätös salattiin kuntalaisilta julkaisemalla päättävästä kokouksesta päätöstiedote, jossa ei ole sanaakaan siitä, että lautakunta päätti lopettaa Auroran päivystyksen. Tämä osoittaa sosiaali- ja terveyslautakunnan ja -viraston taholta kansalaisten ja sitä kautta koko demokratian halveksuntaa.
Päätöksestä uutisoinnin jälkeen käytin useamman tunnin etsiessäni päättävän kokouksen päätöstiedotetta internetistä. Halusin tietää, kuka päätöksestä on vastuussa ja voiko sille enää tehdä mitään. Kuntalaisella on lain mukaan oikeus valittaa lautakuntien päätöksistä lain- tai tarkoituksenmukaisuusperustein jättämällä oikaisuvaatimus päätöksestä 14 vuorokauden sisällä päätöksen tiedottamisesta. Asia on käsitelty esityslistan mukaan lautakunnassa 14.1. ja 21.1. käsiteltäessä sosiaali- ja terveysviraston käyttösuunnitelmaa vuodelle 2014. Valitusaika on siis mennyt umpeen jo helmikuussa. Oikaisuvaatimuksen mahdollisuus on sosiaali- ja terveysviraston ja -lautakunnan taholta kierretty kätevästi jättämällä kertomatta lakkattamispäätöksestä helsinkiläisille julkaistussa tiedotteessa, että lakkauttamispäätös tehtiin.
Turhauttavaa tavassa, jolla päätös on tehty, on sekin, että vaikka olisin lukenut päätöstiedotteen tammikuussa, en olisi tehnyt siitä oikaisuvaatimusta. Kuntalainen ei päätöstä Auroran psykiatrian päivystyksen lopettamisesta voi kyseenalaistaa, jos ei tiedä, että se on päätetty lopettaa - päätöksen yhteydessä julkaistussa käyttösuunnitelmassa kun ei mainita kertaakaan sitä, että näin on päätetty. Käyttösuunnitelma kertoo vain, että "psykiatrian ja päihdepalveluiden päivytyksellisiä toimintoja siirretään Malmin sairaalan yhteyteen. Samassa yhteydessä järjestellään Auroran psykiatrian päivystyksen sekä psykiatria- ja päihdekeskusten akuuttitoimintojen resursseja tarkoituksenmukaisemmaksi kokonaisuudeksi." Päätöstiedotteesta puuttuu tieto siitä, että Auroran sairaalan psykiatrian päivystyksen tarkoituksenmukaisempi kokonaisuus tarkoittaa sitä, ettei sitä ole.
Osa Helsingin Sanomien 2.6. haastattelemista lautakunnan jäsenistä sanoo, ettei Auroran päivystyksen lopettamisesta käyty päättävässä kokouksessa "kunnon keskustelua". Jouko Malinen (sd) kommentoi Ilta-Sanomien uutisessa 2.6. käyttösuunnitelmaa näin: "Malisen mielestä Aurora-kirjaus oli epämääräinen. – Luin jälkeenpäin pöytäkirjasta, että Malmin päivystystä vahvistetaan. Tästä olisi kai pitänyt osata päätellä, että Auroran päivystys siirretään sinne." Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien haastatteluista herää jopa epäilys, ovatko kaikki lautakunnan jäsenetkään olleet tietoisia siitä, että päättäessään hyväksyä viraston käyttösuunnitelman, ovat he samalla hyväksyneet päivystyksen lakkauttamisen. Samassa jutussa haastateltu lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) kuitenkin toteaa, että "päätös lautakunnassa tehtiin täysin tietoisena siitä." Tämä puheenjohtaja Anttilan toteamus kippasi kupin nurin. Jos lautakunta on ollut, kuten Anttila vahvistaa, tietoinen päätöksensä seurauksista, seuraa siitä, se on myös tietoisesti jättänyt siitä lautakunnan ulkopuolisille kertomatta.
Ei ole kohtuullista olettaa, että lukiessaan päätöstiedotteen liitteeksi julkaistun sosiaali- ja terveysviraston käyttösuunnitelman, helsinkiläinen voi siitä päätellä mitä on päätetty, jos jo lautakunnan jäsenille se on ollut epäselvää. Jos tämä on "maan tapa" ja tapa, jolla sosiaali- ja terveysvirastossa asiat hoidetaan, tapa on väärä. Tämä koko farssi, sillä farssihan tästä on muodostunut, viestii erittäin huolestuttavan asian Helsingin sosiaali- ja terveysviraston toiminnasta. Jos virasto ei kunnioita lain kansalaiselle suomaa oikeutta vaikuttaa kunnassa tehtäviin päätöksiin, ei päätösprosessia voida oikein hyvällä tahdollakaan väittää demokratian hengen mukaiseksi. Jos lautakunta tekee päätökset pitäen ne salassa kuntalaisilta ja näin evää kuntalaisilta lain takaaman oikeuden ilmaista mielipiteensä heitä koskevista päätöksistä, ei kuntalaisen asioista päättävä lautakunta tai virasto toimi tavalla, jota voisi kutsua demokraattiseksi. Jos virasto vie kansalta valitusoikeuden, on sen viesti selvä: sosiaali- ja terveysvirastoa, sen virkamiehiä ja päättäjiä ei kiinnosta, mitä kuntalaiset ovat mieltä sosiaali- ja terveysviraston toiminnasta.
Päätöksestä uutisoinnin jälkeen käytin useamman tunnin etsiessäni päättävän kokouksen päätöstiedotetta internetistä. Halusin tietää, kuka päätöksestä on vastuussa ja voiko sille enää tehdä mitään. Kuntalaisella on lain mukaan oikeus valittaa lautakuntien päätöksistä lain- tai tarkoituksenmukaisuusperustein jättämällä oikaisuvaatimus päätöksestä 14 vuorokauden sisällä päätöksen tiedottamisesta. Asia on käsitelty esityslistan mukaan lautakunnassa 14.1. ja 21.1. käsiteltäessä sosiaali- ja terveysviraston käyttösuunnitelmaa vuodelle 2014. Valitusaika on siis mennyt umpeen jo helmikuussa. Oikaisuvaatimuksen mahdollisuus on sosiaali- ja terveysviraston ja -lautakunnan taholta kierretty kätevästi jättämällä kertomatta lakkattamispäätöksestä helsinkiläisille julkaistussa tiedotteessa, että lakkauttamispäätös tehtiin.
Turhauttavaa tavassa, jolla päätös on tehty, on sekin, että vaikka olisin lukenut päätöstiedotteen tammikuussa, en olisi tehnyt siitä oikaisuvaatimusta. Kuntalainen ei päätöstä Auroran psykiatrian päivystyksen lopettamisesta voi kyseenalaistaa, jos ei tiedä, että se on päätetty lopettaa - päätöksen yhteydessä julkaistussa käyttösuunnitelmassa kun ei mainita kertaakaan sitä, että näin on päätetty. Käyttösuunnitelma kertoo vain, että "psykiatrian ja päihdepalveluiden päivytyksellisiä toimintoja siirretään Malmin sairaalan yhteyteen. Samassa yhteydessä järjestellään Auroran psykiatrian päivystyksen sekä psykiatria- ja päihdekeskusten akuuttitoimintojen resursseja tarkoituksenmukaisemmaksi kokonaisuudeksi." Päätöstiedotteesta puuttuu tieto siitä, että Auroran sairaalan psykiatrian päivystyksen tarkoituksenmukaisempi kokonaisuus tarkoittaa sitä, ettei sitä ole.
Osa Helsingin Sanomien 2.6. haastattelemista lautakunnan jäsenistä sanoo, ettei Auroran päivystyksen lopettamisesta käyty päättävässä kokouksessa "kunnon keskustelua". Jouko Malinen (sd) kommentoi Ilta-Sanomien uutisessa 2.6. käyttösuunnitelmaa näin: "Malisen mielestä Aurora-kirjaus oli epämääräinen. – Luin jälkeenpäin pöytäkirjasta, että Malmin päivystystä vahvistetaan. Tästä olisi kai pitänyt osata päätellä, että Auroran päivystys siirretään sinne." Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien haastatteluista herää jopa epäilys, ovatko kaikki lautakunnan jäsenetkään olleet tietoisia siitä, että päättäessään hyväksyä viraston käyttösuunnitelman, ovat he samalla hyväksyneet päivystyksen lakkauttamisen. Samassa jutussa haastateltu lautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd) kuitenkin toteaa, että "päätös lautakunnassa tehtiin täysin tietoisena siitä." Tämä puheenjohtaja Anttilan toteamus kippasi kupin nurin. Jos lautakunta on ollut, kuten Anttila vahvistaa, tietoinen päätöksensä seurauksista, seuraa siitä, se on myös tietoisesti jättänyt siitä lautakunnan ulkopuolisille kertomatta.
Ei ole kohtuullista olettaa, että lukiessaan päätöstiedotteen liitteeksi julkaistun sosiaali- ja terveysviraston käyttösuunnitelman, helsinkiläinen voi siitä päätellä mitä on päätetty, jos jo lautakunnan jäsenille se on ollut epäselvää. Jos tämä on "maan tapa" ja tapa, jolla sosiaali- ja terveysvirastossa asiat hoidetaan, tapa on väärä. Tämä koko farssi, sillä farssihan tästä on muodostunut, viestii erittäin huolestuttavan asian Helsingin sosiaali- ja terveysviraston toiminnasta. Jos virasto ei kunnioita lain kansalaiselle suomaa oikeutta vaikuttaa kunnassa tehtäviin päätöksiin, ei päätösprosessia voida oikein hyvällä tahdollakaan väittää demokratian hengen mukaiseksi. Jos lautakunta tekee päätökset pitäen ne salassa kuntalaisilta ja näin evää kuntalaisilta lain takaaman oikeuden ilmaista mielipiteensä heitä koskevista päätöksistä, ei kuntalaisen asioista päättävä lautakunta tai virasto toimi tavalla, jota voisi kutsua demokraattiseksi. Jos virasto vie kansalta valitusoikeuden, on sen viesti selvä: sosiaali- ja terveysvirastoa, sen virkamiehiä ja päättäjiä ei kiinnosta, mitä kuntalaiset ovat mieltä sosiaali- ja terveysviraston toiminnasta.
Tällainen irvistää muuten Ylen 3.6. julkaisemasta jutusta, jossa haastateltiin sosiaali- ja terveysviraston osastopäälliköä Hannu Juvosta, ja se sopiikin hyvin lopettelemaan tätä kirjoitustani: "'Lehti kertoi, että Auroran päivystys loppuu. Niinhän ei käy, vaan sairaalapäivystys jatkuu.'" Ei. Kun Auroran päivystys sulkee Nordströminkadulla ovensa lautakunnan päätöksestä, Auroran päivystys loppuu. Se, että kaupungissa on muita päivystyksiä, ei tarkoita sitä, että Auroran päivystys ei lopu. Miten voi kaupungin virkamies väittää tällaista ilman, että hän joutuu vastuuseen valehtelustaan? Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka hokisi, että se valkoista on. Mustan väittäminen valkoiseksi on valehtelua ja ainut osa, joka väitöksestä on totta, on se, että kaupungin virkamies juuri valehteli kaupunkilaisille valtakunnallisessa mediassa. Auroran päivystys on päätetty tammikuussa lautakunnan kokouksessa lopettaa ja tämän kertoi sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö itse Metro-lehden uutisen yhteydessä 30.5. sanomalla, että päivystys siirtyy Haarmaniin ja Malmille. Neljä päivää myöhemmin Juvonen antaa lausunnon Ylelle, jossa kieltää, että siirtäminen tarkoittaa sitä, että Aurora sulkee ovensa. Mitä tämä kertoo niistä päättäjistä ja virkamiehistä, jotka helsinkiläisen asioita hoitavat?
Auroran päivystys tulee loppumaan. Tämä asia tullaan perustelemaan helsinkiläisille viimeistään vetoamalla sosiaali- ja terveysministeriön uuteen päivystysasetukseen, jonka mukaan psykiatrian päivystys tulee järjestää niin, että "potilaan terveydentilan arviointia varten käytettävissä riittävän laajasti somaattisten erikoisalojen asiantuntemusta." Maallikkona jotenkin tuntuu ihmeelliseltä, että Auroran psykiatrian päivystyksen päivystävä lääkäri ei tarvittaessa voi ottaa yhteyttä somaattiseen erikoislääkäriin, jos tarvitsee somaattisen lääkärin konsultaatiota. Psykiatrian päivystyksen lääkäri on yhtä lailla saanut lääketieteellisen koulutuksen, joten voisi olettaa, että hän on riittävän pätevä arvioimaan itse, milloin konsultaatiota tarvitaan ja milloin potilaan tila vaatii sitä, että hänet on hoidettava somaattisella puolella. Luulisi, että Auroran päivystyksestä löytyy ainakin yksi puhelin, jolla voi soittaa somaattisen puolen erikoislääkärille tarpeen vaatiessa. Jos tällaista ei ole, voinee sosiaali- ja terveysministeriö kustantaa sinne sellaisen ihan vuosibudjetin puitteissa.
